Kaiti 14: Meän yhtheinen kaupunki

Kaiti: Tervetuloa

Tervetuloa 

Kaiti Tornionlaakson myseymhiin / Tornionlaakson museon meänkielinen ääniopastus / Tornedalens museums ljudguide på meänkieli 

Lukija / Uppläsare: Adam Huuva 

Käännös / Översättning: Bertil Isaksson & Maria Vanhapiha Bergström 

Editointi / Redigering: Terhi Tanska 

Äänitys / Inspelning: Lapin ammattikorkeakoulun XBit Tornio - studio

Kaiti 01: Tornionlaakso ja meänkieli

Näyttelylukaahliin ko tullee niin näkkee Tornionlaakson jeokraaffisen ja kultuurilisen aluheen. Tornionlaakshoon kuuluva net Ruottin ja Suomen kunnat jokka kuuluit samhaan Västerbottenin – Länsipohjan lanskaaphiin/maakunthaan aina siihen saakka ette Ruottin ja Ryssän välinen sota loppu. Soan seurauksenna Suomen alue liitethiin Ryssän keisarikunthaan ja uusi riikinraja veethiin Tornion- ja Muonionväylää pitkin vuona 1809. Meänkielessä väylä tarkottaa isoa jokea, ja rajajokea kuttuthaan ussein siksi vain Väyläksi.

Kaiti 02: Esihistuuria

Ette maa nousee, maankohoaminen, oon vaikuttannu paljon Perämeren – Bottenhavetin topokrafiihaan ja maisemhaan. Viimisen jääkauen/istidenin, aikana jääpeitto oli 2–3 kilometriä paksu ja se sai maan painumhaan. Ko jää alko sulhaan suunile 10 000 vuotta sitten, niin maa alko nousheen alkuperäsheen muothoon. Silloon merenranta oli Kolarin ja Pajalan alapuolela ja aluheele tulthiin lännestä Norjan merenrantaa pitkin ja kaakosta – nykyisen Ryssän suunalta. Nämät varhaiset ihmiset olit liikkuvia mettästäjiä ja kerräiliöitä. 

Kaiti Tornionlaakson myseymhiin / Tornionlaakson museon meänkielinen ääniopastus / Tornedalens museums ljudguide på meänkieli 

Lukija / Uppläsare: Adam Huuva 

Käännös / Översättning: Bertil Isaksson & Maria Vanhapiha Bergström 

Editointi / Redigering: Terhi Tanska 

Äänitys / Inspelning: Lapin ammattikorkeakoulun XBit Tornio – studio

Kaiti 03: Rakanmäki ja vene

Ko siirythiin kivikauesta/istiden niin se ei isomasti muuttanu kulttuuria. Uuet raaka-aihneet, niinku harvinainen pronsi, toit vain uusia kampheita tutuitten rinnale. Vasta sitten ko rauanvalmistus tuli nuin 400 vuotta ennen nykyistä aijanlaskua, niin kiven käyttö jätethiin syrhjään. Rautamalmia löytää paikalisista järvistä ja jänkistä paljon Tornionlaaksossa, esimerkiksi Sangiksesta ja Vivungista oon löyetty vanhoja rauanvalmistusuunia. Ja vuosisatoitten 400 ja 800 väliseltä aijalta, eli keskirautakauelta/mellanstenåldern tunnethaan paikkoja missä oon kääritty kauppoja ja tehty tavaroita. Yks tämmönen paikka oon Rakanmäki, jonka löytää Tornion ja Kemin rajalta.

Kaiti 04: Keskiaika / medeltiden ja kaupunkiarkeolokii

Tornionlaakso siirty keskiaikhaan/medeltiden ko Ruottin katuulinen kirkko juurtui aluheele 1300-luvun alussa. Jo silloon aluheela oli vankka ja varakas puntiväestö, joka myi ulkomaile olletikki kallaa. Arkkeolookinen materiaali näyttää, ette vaikka asuthiin syrjäpaikassa niin ihmisillä olit hyät yhtheyet eyruuppalaisheen kauppaverkosthoon. Perämeren, Bottenvikenin, rannikolle perustethiin usseita kaupunkia 1600-luvun alussa. Osana tätä kehitystä Tornion markkinapaikka sai kaupunginoikeuet vuona 1621 Ruottin kuninkhaalta, Kustaa II Adolfilta. Tornio oli mailman pohjoisiin kaupunki vuotheen 1789.

Kaiti 05: Mitat ja rahat

Pohjana ensimäishiin mittaussysteehmiin käytethiin ihmisen ruuhmiinosia, niinku jalkaa, kyynärää ja tuumaa. Ko keskiaijan/medeltidenin kauppa lissäinty niin se pakotti järjesthään yhteisiä mittoja. Raha alko saahmaan merkityksen keskiaikana, vaikka puntikulttuurissa vielä päänänsä tehthiin vaihtokauppaa ja verotki maksethiin usseimiten tavarassa. Ruotti-Suomessa rahhaan rakentettu verotussysteemi kehitty Ruottin kuninkhaan Gustav Vasan aikana 1500-luvula. Lähtökohtana oli markka, joka oon vanhaa pohjos-jermaanilainen painomitta.

Kaiti 06: Kalastus

Sillä kraaselin-, eli hylkheenpyynilä, joka oli kestäny kivikauelta saakka, oli tärkeä merkitys Pohjanlahen rannikon asukhaile. Kraaselia pyyethiin nahan ja rasvan takia, josta tehthiin traania omhaan käythöön ja myynthiin. Tornionväylä oon nykyhään Itämeren lohen tärkein kutualue. Perintheinen lohen patopyynti tapahtu olletikki alkukesästä. Pyyntiä paranethiin 1500-luvula ko kehitethiin valtavankokosia karsinapatoja.

Kaiti 07: Kaupanteko

Koska väkeä asu harhvaan Lapissa niin markkinoila oli tärkeä merkitys kaupankäynile keskiaijalta lähtien 1800-luvule. Näihin tulthiin kaukaa ja näissä päänänsä vaihetethiin tavaraa. Pohjosen kauppa oli keskiaijala varakhaitten puntitten, eli birkarlitten hallussa, siihen saakka ette Ruottin kruunu alko 1600-luvula rekleeraahmaan/säätelheen markkinoita. Ette Tornion kaupunki perustethiin 1621 keskiaikhaiselle kauppapaikale oli osa tätä muutosta. Markkinatratišuuni ellää nykyhään esimerkiksi Pajalan, Mataringin, Karesuanon ja Tornion markkinoila. Suuriimat markkinat pohjosessa tapahtuva Jokimukassa/Jokkmokkissa syäntalven aikhaan.

Kaiti 08: Hantvärkki

Hantvärkkarilla/käsityöläisilä oli kans tärkeä asema Tornion kaupungin ekonomiissa 1700-luvun loppupuolta saakka. Suutarit olit vanhiimpia hantvärkkaria jokka olit orkaniseerattuja/järjestäytynheitä ja tiesit arvonsa kaupungin asukhaana. Ammattiryhmän vanhiin seurasi nuukasti suutaritten työtä ja piti vaarila ette hommat tethtiin kunnola. Sanothaan kans ette vasken-, eli pronsinvalamisen keskipaikka oli Kaakamon kylässä. Tämä perinne piethään ette kesti sukuperintönä 1500-luvun lopulta 1900-luvun puolivälhiin asti.

Kaiti 09: Karjanhoito

Karjanhoijola oon ollu suuri merkitys Tornionlaaksossa, kohta suurempi ko maanpruukila. Näin pohjosessa ko elethään niin kasvantikausi jääpi lyhyksi ja pakkanen oon aina uhkana. Mutta karjanhoijola sen siihaan olit mahottoman hyvät olosuhtheet, koska karjale saathiin runshaasti rehua suurilta luononniityiltä. Se pyramiitikattonen kesänavetta, joka oon esilä näyttelyssä oon tornionlaaksolainen erikoisuus. Tämän rakenustyypin alkuperästä olhaan kahta eri mieltä; jokku pitävä ette mallia oon otettu niistä keittokoista mitä seuvula oon ollu käytössä jo ennen, toiset atteleva ette mallina olis ollu Ruottin mettäsaamelaisitten hirsikota. Tämän kesänavetan erikoisuuksia oli kattomalli ja hormi, jonka kautta ilmavirta kovala voimala imi ulos niitä sääskiä, jokka muuten kiusasit elläimiä.

Kaiti 10: Kansan mööpelit

Tavat ja tarpheet päätit minkä näköset mööpelit olit ja kunka niitä koristelthiin. Oli nikkaria ja puuseppiä jokka tehit näitä ammatiksi, mutta kans kotona ominvoimin tehtiin mööpeliä, sen ko osathiin. Käsin ko tehthiin koristusmaalauksia niin mutiivit haethiin ussein luonosta.

Kaiti 11: Lovikkavanthuut

Lovikkavanthuut oon esimerkki vaimoitten kekseliäisyyestä ja käsityölahjoista. Maria Erika Aittamaa, jonka synnyinsukunimi oli Kruukka, syntyi 1866 Pajalan Junosuanossa ja oli mettätyömiehen vaimo. Perheesheen synty usseita kläppiä, eikä elämä ollu heilä rapeata 1800-luvun lopula. Silloon Erika alko kutohmaan ja myyhmään vanthuita. Erikan vanthuut tulit tykätyiksi ja levisit mettämiehitten, niin työläisten ko saamelaistenki kesken ja niitä kuljetethiin läjittäin Haaparanthaan myytäväksi. Erika alko koristamhaan färjätyllä langala vanthuun suun ja lisäsi siihen tupsun, niin ette net saatto ripustaa kuivamhaan. Erika sitten opetti toisekki Lovikan kylän vaimot kutohmaan näitä vanthuita ja näin synty käsite ”lovikkavanthuut”.

Kaiti 12: Rakentaminen

Ette se oli kelvolista ja tekniikka kunka rakentaa päätit perintheisen rakenustavan niin pitkhään ko seuvun asukhaat itte rakensit omat talot. Tornionlaaksolainen vanhaa kartano, pihapiiri, oon neliskanttinen, jota normaalisti suojaava rakenukset sen kolmela puolela. Ussein aukea puoli oon väyhlään eli vetheen päin, ja niin kans pirtin päätyseinä. Sillä mallin nähthiin pirtin klasista kulkijat väylälä. Vastapäätä asumarakenusta oon navetta ja kolmasella puolela oon makasiini. Tämän lisäksi monet muut pytingit, niinku aitat, sauna, riihi, paja, värsta, pyramiitikattonen kesänavetta ja venehuone oon rakenettu kartanon ulkopuolele.

Kaiti 13: Jahti

Ette ottaa taltheen sen mitä kiveliö tarjosi, oli tärkeätä pohjosen väele 1700-luvun lopule saakka. Pyyethiin karhuja, kettuja, hukkia, hirviä ja villiporoja, riekkoja ja muita lintuja. Nahat, olletikki oravan, olit 1500-luvulta 1900-luvule asti tärkeitä myyntitavaroita, joila kans maksethiin veroja. Nykyhään jahtiperine jatkuu harrastuksena, ja sillä oon vielä iso merkitys ihmisitten leeti- eli vapa-aikana.

Kaiti 14: Meän yhtheinen kaupunki

Tornio oli 1500-luvun alusta saakka viralinen, kauppapaikka. Kaupunkia planeerathiin seuvule jo vuosisaan lopula, koska Tornio oli tähelinen Lapin ja ryssänkaupan sentrymmi. Mutta kaupungin perustamista vastustethiin. Net joila oli ollu Lapin kauppa hallussa, ja jokka omistit suuria kartanoita, ei haluhneet siirtyä kaupunkhiin asuhmaan. Ja kans riielthiin paikasta. Lopulta kuningas Kustaa II Adolf perusti Tornion kaupungin 1621 nykyiselle paikale.